perjantai 10. kesäkuuta 2011

Ystäväpojista poikaystäviä?

Vaviskaa, sillä sieltä se taas tulee. Nimittäin tuo pahamaineinen helluntai, joka yli vuosi sitten meinasi minutkin ajaa kummallisiin temppuihin. Sanontahan kuuluu, että ellei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä. Mene ja tiedä. Mutta näin helluntain korvalla haluan kiinnittää huomionne erääseen huomionarvoiseen huomioon! Siis huomio!

Olen seuraillut Susan Walshin blogia nimeltä Hookign Up Smart ja olen sitä mieltä, että muidenkin kannattaisi. Jo kauan aikaa sitten HUS kirjoitti jutun siitä, kuinka ihmiset harvoin näkevät ystäviään potentiaalisena parisuhteena. No ei kai nyt, kun kyseessä on ystävä, eli joku, johon suhde on ollut platoninen mahdollisesti pienen ikuisuuden.

Kuva: mollypop

Susan käyttää kaveripojista ja -tytöistä termiä ”personality crush” eli persoonaihastus. Termillä viitataan ihmisiin, joiden persoona ja luonne viehättävät kovasti, mutta joita kohtaan sitä ihastuksen kipinää ei vain tunnu. Kuitenkin, kuten HUS kirjoittaa, tunteet kehittyvät ja monesta persoonaihastuksesta saattaisi tulla erinomainen tyttö- tai poikaystävä, kun tilanteelle antaisi mahdollisuuden.

Susan kehottaa ajattelemaan ystävälaatikon ulkopuolelta. Samaa ehdotan minäkin. Helluntain tehdessä tuloaan, mitä, jos pyytäisitkin kaveriasi treffeille? Olisitte toistenne helluntaiheiloja ja kokeilisitte, miltä tällainen asetelma tuntuisi? Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka löytyykin kipinöitä, kun kahta kiveä vähän uudesta kulmasta toisiinsa sovittaa.

Majaileeko sinun kaverilaatikossasi persoonaihastuksia?

6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja ajankohtainen minulle, kun olen omakohtaisista syistä näitäkin asioita viimeiset kolme viikkoa miettinyt. Lupaavasti ja molemminpuolisesti vapun tienoilla liikkeelle lähtenyt juttu muuttuikin tuolloin ihan yhtäkkiä "just friends"-meiningiksi, mikä oli aika murskaavaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että syvemmän afäärin aika ei ole nyt, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

    Mulla on yksi kaverityttö, jolle kävi lukiossa juuri niin satumaisesti, että hänen hyvä ystävänsä – joka sattui olemaan poika – hieroi tytön hartioita, ja sitten tyttö nosti vahingossa katseensa pojan silmiin, ja sillä hetkellä molemmat tajusivat samaan aikaan tykkäävänsä toisistaan ja se oli menoa. Pariskunta on ollut nyt onnellisesti yhdessä kuusi vai seitsemän vuotta, tälle iälle aika megasaavutus.

    Mutta kuten Sue-tätikin pohtii, esteeksi etenemiselle saattaa tulla ensinnäkin pelko kiusallisesta väärinymmärryksestä ja toisekseen se, että jos ystävyys syvenee parisuhteeksi, niin entä jos se parisuhde ei kestä – loppuuko myös hyvä, platoninen ystävyys siihen paikkaan?

    VastaaPoista
  2. Se mun piti sanoo vielä siis, että se mikä tytöillä pätee kaveripoikiin pätee myös pojilla kaverityttöihin :D

    VastaaPoista
  3. Siellähän niitä majailee kaverilaatikossa, kohtuu läjä. Mutta tehdäkkö nuille mitään, niin se onkin sitten niin ja näin. Ei ajatusta pois kannata sulkea hetikädeltä suoraan minunkaan mielestä, kun näitä olen miettinynnä juurikin viime kuukausina, kiva siis myös kun aiheesta kirjotit.
    Protokollan kehittäminen näihin tapauksiin on kuitenkin hiukan kinkkistä, kuten totesitte ja on huomattu. Ei suin päin suden luolaan ole meneminen.. yleensä.
    Ehkä kunhan on tarkkaporkkana, niin sitten osaa päätellä mikä vois ja mikä ei vois olla, tarkemman tarkastelun tarpeessa.

    VastaaPoista
  4. Laiskana en jaksa pohtia tätä ystävyyskysymystä, mutta kommentoisin, että vähemmän hätää sen helluntain kanssa myös! Uusimmassa Tiede-lehdessä kirjoitettiin, että ennen vanhaan talonpoikaiskansalla kesän pelto- ja muut maatyöt veivät ajan niin tehokkaasti, että helluntaisanonta saattoi pitääkin perää. Mutta kyllä me nykymaailmassa ihmisiä tavataan loppukesänkin aikana. Vähemmän tätä paniikin lietsontaa, siis!

    VastaaPoista
  5. Hei kiitti lunkistä tuohon blogiin, alankin seuraamaan sitä! En ole koskaan kuullut persoonaihastuksesta, mutta tuon kuultuani monet asit selkiintyi mulle. Mulla on myös persoonaihastus, en tosin koskaan ole tajunnut sitä, olen vain pitänyt itseäni kauheana ja pinnallisena ihmisenä, koska pidän vain kyseisen henkilön luonteesta mutta en ole halunnut häneltä enempää koska en ole viehättynyt hänen ulkonäöstään. Hyvä tietää että en ole ainoa jolla on persoonaihastus..

    VastaaPoista
  6. Kiitos hyvistä kommenteista taas kerran!

    ultrix, ystävyys ei ole suhteenpohjista ainakaan se huonoin. Että sinänsä. Mutta toisaalta liian kauan ei kannata jäädä odottelemaankaan, jos toisesta ei ota tolkkua, että onko se lintu vai kala.

    Pertti, tokikaan en suosittele torpeedoimaan kaikkia ystävyyssuhteitaan tarmokkaalla parinhaulla. Mutta sitä suosittelen, ettei sitä vaihtoehtoa ainakaan heti kättelyssä sulkisi pois. Hienovaraisuus ja mahdollisuuden antaminen rennosti ja pakottamatta ovat hyviä lähtökohtia tähän. Myös toiselta kannattaa vaikka vähän mutkan kautta tiedustella, mitä hän asiasta ajattelee.

    Maria, eipä kestä. :) Ja juu, monesti itsellä on sama tilanne kuin monella, muttei vaan yhteistä tapaa puhua siitä. Persoonaihastus on minusta oikein käypä termi tähän hätään. :)

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails