Huohottava deittipalvelu

Tässä on viikon verran keskusteltu yksinäisyyden ja naisen- tai miehenpuutteen vaikutuksista. On juteltu myös ujoudesta ja siitä, että joillekin ihmisten lähestyminen on yksinkertaisesti vaikeaa. Luulisi kuitenkin, että internetin ihmemaa tarjoaisi täydellisen ratkaisun tähän ongelmaan. Miksei näin ole?

Ystävättäreni halusi uusia tuulia deittielämäänsä. Yksinäisyys tai puute eivät nimittäin ole pelkästään nuorten miesten ongelmia, vaan tilanteesta kärsivät monet. Myös kauniit, nuoret ja fiksut naisetkin. Minä tiedän useita.

Mutta takaisin tarinaan. Niin, siis ystävättäreni Selma, teki itselleen profiilin Suomi24-sivuston treffipalstalle. Eikä mennyt vuorokauttakaan, kun alkoi internet laulaa. Yhteydenottoja tuli pilvin pimein, eikä vähiten siksi, että hän on yksi näistä kauniista, fiksuista, nuorista naisista

Kuva: Chris

Muutaman näistä lähestyneistä Selma tapasi kasvotusten, mutta vielä ei ehtinyt se oikeasti sopiva tulla kohdalle. Eikä ehdikään, sillä Selma sulki profiilinsa pari viikkoa avaamisen jälkeen. Miksi? Siksi, että osa viesteistä oli niin törkeitä ja ala-arvoisia, ettei hän halunnut niitä enää lukea.

Nyt te ehkä mietitte, että Selma saisi kasvattaa paksumman nahan tai opetella sivuuttamaan epäolennaisuudet. No ehkä. Ja jos on vahvemmasta päästä, niin mikäpä siinä. Deleteä vaan ja seulomaan jyviä akanoista.

Jos kuitenkin on jo valmiiksi ujo, epävarma ja hivenen ahdistunut, niin miltähän mahtaa tuntua tämäntyylinen viesti:

"Tiiätkös mitä? kun näin sun profiilis ja kuvas ni kikkeli napsahti vatsaan kiinni niin että kuului vaan että: NAPSISTA KUKKUU ja siihen jäi sellanen punainen jälki. Taidanpa nyt harrastaa vähän omaa akrobatiaa sun kuvas kanssa. Kiitos jo etukäteen Muru."

I kid you not.

Että miksiköhän deittisivustoilla on naisia yhden suhde neljään? Miksiköhän ihmisillä on ihan poskettomia ennakkoluuloja pistää profiiliaan mihinkään nähtäville? Kuka perustaisi sellaisen deittisivuston, jossa ei tarvitsisi tulla internet-raiskatuksi?

Haluan mielelläni kuulla kokemuksianne deittisivustoista! Nimittäin kysyttyäni teiltä olevaisilta Facebookissa ja Twitterissä, oletteko deittisivustoja kokeilleet, jokuset myönsivät näin tehneensä. 

Millaista touhua se siis oikeasti on? Voisiko internet poistaa yksinäisyyden? Onko olemassa laadukas nettideittisivusto? Miehet hoi, kuka teistä tunnustaa kirjoittavansa tuollaista?

Mitä tulee ennen seksiä?

Koska seksi ja sen tärkeys on herättänyt vilkasta keskustelua pari viime päivää, pysykäämme aiheen parissa vielä hetki. Haluaisin katsoa aihetta toisesta kulmasta. Kulmasta, joka nykyaikana tuntuu unohtuneen.

Meitä ympäröivä visuaalinen maailma (mainokset, elokuvat, teatteri, lehdet ja kulttuuri ylipäänsä) ensisijaistaa seksin. Seksi myy, seksi kiehtoo, seksi vangitsee. Siitä on tullut itse tarkoitus, se ensisijainen päämäärä, jotain ilmiömäisen itsestään selvää.

Ei tarvitse kuin piipahtaa yhdessä öisessä kerhossa havaitakseen, mikä lihamarkkina maailmassa vallitsee. Mutta onko se sitten ihme, ettei huvita tai tee mieli, kun meno on sitä mitä on? Itsensä liialliseen humalaan juoneet nuoret ihmiset hoippuvat heti liian lähelle ja sönköttävät, että "pannaaks menee... vai... mennäänks... panee!?"

Missä vaiheessa kaikki muu ennen seksiä lakkasi olemasta tärkeää?

Kuva: Bhumika Bhatia

Pelkästään katseen merkitys on olennainen. Katse on kaksisuuntainen voima, kun näkee ja tulee nähdyksi. Katse herättää mielenkiinnon ja tekee uteliaaksi. Silmäpeli on joskus viettelyn jännittävin vaihe, kun toinen on vielä vieras, mutta kiinnostava. Katse on magneettinen, siitä on vaikea kääntyä pois.

Flirttailevat sanat, ohimennen keskustelun sekaan piilotetut kohteliaisuudet kutittavat muutakin kuin itsetuntoa. Kun keskustelun lomassa ohimennen koskettaa toisen käsivartta, vyöryvät sähköimpulssit läpi kehon. Toiseen tutustuminen sanoin ja kosketuksin sytyttää kipinän, ajatuksen, toiveen, halun.

Puhumattakaan tanssimisesta! Tanssiminen on fyysistä ja sähköistä. Tanssimalla kontaktin ottaminen toisen kehoon, vaikkei se johtaisi pidemmällekään, voi olla suunnattoman eroottista. Tanssien mittaillaan askelten ja vartaloiden yhteensopivuutta, etsitään oikeanlaista rytmiä.

Ensisuudelma saa parhaimmillaan koko elimistön heittämään volttia. 

Hidas ja varovainen tutustuminen toisen kehoon voi joillekin olla ainoa tapa päästää ihminen lähelleen. Missä vaiheessa lakkasimme nauttimasta niistä tutkimusretkistä, jotka edeltävät seksiä?

Viettelyn merkitys on suuri. Voisimme aloittaa siitä, että ylipäätään katsoisimme toisiamme silmiin. Vai mitä luulet?

Estääkö tyttöystävä joukkomurhan?

No onpa kiva, ajattelin, kun luin Markus Määttäsen näkökulmakirjoituksen sunnuntain Aamulehdestä. Että nytkö sitten siirretään syyllisyys tytöille ja naisille? Miten kukaan voi edes ehdottaa, että naisen puute olisi joukkosurman syy?

Siinä miettii sitten jokainen tyttö, jota päin Auvinen, Saari tai Norjan Breivik on kuunaan edes katsonut, että: "Jos oisin antanut sille, niin oisko se sitten jättänyt kaikki ne ihmiset tappamatta?" Voiko syyttää nuorta naista siitä, ettei ole tuntenut minkäänlaista vetoa joukkomurhaajaan?

Olen Määttäsen kanssa samaa mieltä, että "yksinäiselle ihmiselle hyvinvointiyhteiskunta on kolkko, antiyhteisöllinen tila". Määttänen jatkaa, että "tähän kylmyyteen ei auta kuin toisen ihmisen fyysinen läheisyys".  Mielestäni kuitenkin henkinen läheisyys on se, mitä syrjäytynyt ja ahdistunut ihminen tarvitsee enemmän kuin tunteetonta pupuseksiä.

Kuva: Linus Bohman

Ymmärrettävistä syistä Määttäsen kirjoitus on aiheuttanut paljon närää. Oikeutetusti on närkästytty siitä, että Määttäsen ratkaisu joukkosurmiin olisi se, että pojat saisivat riittävästi piparia. Jokaisella tytöllä on oikeus omaan kehoonsa ja sen koskemattomuuteen!

Kyllä, nuorten naisten, nuorten miesten ja ihmisten yleensä olisi syytä mennä juttelemaan ja tutustua niihin hiljaisiin ja vetäytyviin ihmisiin. Ihmiset tarvitsevat läheisyyttä ja toisia ihmisiä voidakseen hyvin. Mutta se ei tarkoita sitä, että tyttöjen pitäisi antaa ahdistuneille nuorille miehille ihan vain siksi, että heidän elämänsä on vähän synkkää.

Tässä maassa on kuitenkin aika monta nuorta ihmistä poika- tai tyttöystävää ja/tai seksiä vailla. Vaikka se saattaa ahdistaa, ei se kuitenkaan aja ääritekoihin. Jos alkaa suunnitella joukkosurmaa, ovat ne syyt ja seuraukset aika paljon syvemmällä kuin siellä, ettei ole saanut. Henkinen epätasapaino korjataan ihan muilla asioilla kuin henkisiä myllerryksiä aiheuttavilla parisuhteilla.

Lopetan Määttäsen tekstin ainoaan järkevään lauseeseen: "Ketään ei saa jättää yksin, ja pieniinkin koulukiusauksen merkkeihin pitää puuttua heti."

Mitä mieltä sinä olet? 

BFF #5: Finnish women

This is the series called BeFriending Finland, which is all about pondering about the oddities of Finnish culture. Check out parts #1, #2, #3 and #4 too!

Well hello, hello my (potentially non-Finn) friends! Today we’re gonna talk about Finnish women. Not only because it is the ladies' week in Finland, but also because we are worth talking about. Before you judge me as cocky, let me try to assure you.

There is already a pretty interesting blog post about Finnish women you might want to take a look at. The blog is called Way up north. The writer has collected some statistics for you guys. And I quote: 

“Girls are likely to do better at school than boys. In fact, 53% of university students in Finland are women – and 64% of university students that graduate are women. 54.5% of PhD students are women.

Our president is a woman. Our former prime minister was a woman. 42.5% of our MPs are women (compared with a European average of about 19%), 61.5% of our MEPs are women.”

So as you can imagine Finnish women are quite independent. We study hard, gain our own status, make our own living and do not let anybody to push us down. In result we might be just a bit bossy like the writer and my dear neighbor Pablo have pointed out.

Kuva: Melanie Hughes

However I strongly disagree with the writer when she claims that every single Finnish woman would be appalled if someone tried to carry their bags or pay for the dinner. Yes, we might be independent, equal and a bit bossy. But it does not mean we do not appreciate the gesture. We might not expect it, not know how to react to it, but deep down inside we are touched.

So when you come to Finland or meet Finnish women abroad you’re likely to find a strong, stubborn person who’s ready to carry her own bags and open her own doors. We’re capable, ready and most of the times obliged to do those things ourselves. But that's also why we appreciate the attention and thoughtfulness more, since it’s rare and unexpected.

Have you met bossy Finnish women? Are you one? What is the situation in your own country? Can you carry your own bags? Should you?

And stay tuned for more! I really don’t know what’s coming up next but if you do, send me a suggestion or a question via Ask from Aliisa –button. (It's in Finnish, but I'm sure you'll cope. It just asks your name first, then your e-mail, your website and then the rest of the space is yours. Go crazy!)

Sinun tissisi ovat parhaat

Viihdeuutisoija Stara linkitti nettisivuillaan videon, jossa teini-ikäinen, kaunis likka esiintyy aivan sekopäisesti. 

Video on rajalla, jossa ei voi olla ihan varma, ahdistaako häntä oikeasti poikaystävän ja tissien puute vai onko hän vain kyllästynyt muiden tyttöjen toimintaan ja parodioi sitä. Niin tai näin, haluan sanoa jotain jokaiselle tytölle, joka tätä lukee.

Tissien koolla ei ole MITÄÄN merkitystä. Ei ole. Piste.  

Osalla on pienet, osalla on suuret, osalla eriparia. Keskikokoisia on ihan murto-osa. Yhden mielestä isot on hyvät, toisen mielestä pienet. Tasan varmasti jonkun mielestä sinun ovat parhaat siksi, että ne ovat juuri sinun tissisi. Ja sillä siisti. 

Kyllä minäkin olen ollut teini. Tiedän kyllä, että suosittuja tyttöjä ovat yhdenlaiset ja muut ovat sitten hylkiöitä. Pojat juoksevat vain suosittujen tyttöjen perässä, ainakin ne kaikista siisteimmät juoksevat. Osittain siksi, etteivät uskalla tehdä toisinkaan. Ei nuorena saanut olla erilainen, piti olla samanlainen kuin kaikki muut. 

Kuva: Noemi Manalang

Voin kuitenkin lohduttaa ja kertoa, että tämä tilanne muuttuu kyllä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä siistimpää on olla erilainen, erottua. Sitä enemmän arvostetaan sitä, että on oma erityinen itsensä, eikä toisten kopio. Sitä vähemmän väliä on sillä, ovatko tissit standardikokoa.

Valehtelisin, jos väittäisin, että tissien koon vertailu loppuisi täysin. Aina tähän maailmaan mahtuu niitä, joiden päähän ei mahdu muuta kuin tissien koko. Mutta sinun ei tarvitse olla yksi niistä. Ja löydät kyllä taatusti parempaakin seuraa.

Siksi suosittelen ottamaan asenteen: elleivät minun tissini kelpaa, mene muualle.

Randomin luovuuden mustikkaprojekti

Kuulkaas rakkaat olevaiset! Yours truly oli eilen mustikkametsässä. Ystävälläni Hannalla on kirja, jossa on 52 randomin luovuuden projektia. Niistä projekti #2 käskee tehdä key limestä piirakkaa. Koska olin eilen mustikkametsässä, päätin varioida luovuusprojektia vähäsen. Tässä teille sekä alkuperäinen projekti, että Alaksin randomin luovuuden projektimuunnos! Kaikki kuvat on ottanut Anni Weckman.

Project #2
Find a recipe for key lime pie. If you’ve already got a favorite recipe for key lime pie, even better. Make the pie. Take pictures of the pie.

 Poimi ystävien kanssa reilusti mustikoita. 

Ainakin melkein monta mustikkaa

Kaiva esiin mustikkapiirakan resepti.

Kotsankirja yläasteelta

 Tee piirakka. 

Mikä siivilä?

Raaka taikina on parasta, Anni sai kaapia kulhon.

Rasiasta vaan sen verran kuin tarvitsee.

Ota kuvia piirakasta.

Sydämellinen mustikkapiirakka

Raa'asti keskeltä sydäntä vaan leikataan.

Lahjakasta...

Invite some friends over, and take pictures of them eating the pie. Have a friend take a picture of you eating the pie.

Jaa piirakka kämppiksen kanssa, tai puolison, ystävien tai työkavereiden. Älä rohmua kaikkea itse!

Kämppis järjestysnumerolla neljä

Allekirjoittanut ja kuuuma piirakka

Next, get a box and some key limes. Put the limes in the box, along with a handwritten copy of the key lime pie recipe and the pictures that were taken of your key lime pie party. Mail off the box to a friend.

Mustikoita ei voi lähettää postissa, ovat pahuksen huonoja ennen perille pääsyä. Reseptin voi kuitenkin lähettää ystävälle. Minä jaan reseptin kuvien tavoin teidän kanssanne:

Mustikkapiirakka

100g voita

1dl sokeria
1 kananmuna
2dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

n. 5dl mustikoita
1dl sokeria
1/2dl hillosokeria


Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen, voitele vuoka. Vatkaa 100g voita ja 1dl sokeria vaahdoksi. Lisää yksi kananmuna. Sekoita keskenään 2dl vehnäjauhoja ja 1tl leivinjauhetta ja lisää seokseen. Taputtele vuoan pohjalle ja reunoille

Sekoita noin 5dl mustikoita, 1dl sokeria ja 1/2dl hillosokeria (ei pakollinen) keskenään ja kippaa vuokaan. Paista uunin keskitasolla 20min tai kunnes näyttää hyvältä.

Ystävyyttä on olla yhdessä mustikkametsässä ja syödä yhdessä piirakkaa. Olisiko sinusta luovaan mustikkaprojektiin?

Seurassa tulee kaltaiseksi

Ihmisen persoonassa on monia puolia. Kukaan ei ole yksiselitteisesti yhden ainoan lokeron asukki, vaan meissä kaikissa asuu pieni juppihippipunkkari tai muu vastaava kombinaatio. Tämäkin on yksi syy sille, miksi tarvitsemme useita erilaisia kavereita. 

Pohdin viime vuonna, miksi viihdymme yhdenlaisten ihmisten kanssa ja toisenlaisten kanssa emme. Myöhemmin pohdittiin myös ikäkysymyksiä. Nämä molemmat liittyvät siihen, miksi etsiydymme tiettyyn seuraan. Joskus saattaisi kuitenkin olla fiksua etisiytyä ihan erilaiseen seuraan kuin aiemmin!

Jos hengaa koko elämänsä yhdenlaisessa seurassa, saattavat muut persoonan puolet jäädä liian vähälle huomiolle. Ihmiselle tekee hyvää vaihtaa välillä olemisen tapaa, kokeilla muita minuuksia ja tutkia missä tuntee olonsa kotoisimmaksi. Itsestään voi löytää myös ihan uuden persoonallisuuden, jos antaa sellaiselle sopivasti tilaa ja hyvää seuraa.

Kuva: Maija Lumme

  
Olemme kaikki erilaisten roolien vankeja. 

Allekirjoittanut on akateemisena isosiskona ja hivenen nörttinä lukutoukkana juuri tällaisten lokeroiden oma. Mutta kun persoonani eri puolet huutelevat itsestään, hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa saan olla sitä, mitä sillä hetkellä kaipaan. Olipa se sitten korkokengissä liitelevä yökerhoperhonen tai konsertissa moshaava heviletti.

Joskus on vaikea olla jotain uutta, vaikka sisimmissään haluaisi. Oma persoona ei ehkä ole se kaikista rohkein tai vilkkain tai puheliain tai spontaanein. Jos kuitenkin etsiytyy sellaiseen porukkaan, jossa kaipaamansa piirteet ovat parhaimmillaan, porukan mukana uusien puolien kehittäminen on helpompaa.
  
Anna siis seuran tehdä kaltaisekseen!

Hanki lisää kavereita!

Ja ehkä myös parempaa luettavaa. :D No ei vaan, on otsikon takana ihan mattopyykin kestävä ajatuskin. Lähtökohtaisesti ihminen tarvitsee yhden hyvän ystävän. Aina yksi hyvä ystävä ei kuitenkaan riitä. Eikä ehkä pari kaveriakaan. 

Ensinnäkin, on asioita joita ei voi yhden ainoan ystävän kanssa tehdä. Sitä yhtä ystävää ei ehkä juuri käsillä oleva tekeminen kiinnosta . Tai juttuun tarvitaan kaksi, kolme tai viisi. Ryhmässä piilee voima, kun lähdetään ulos etsimään parisuhteita tai muita suhteita. Joskus on numeroissa on vaan voimaa.

Toisekseen, yksi ystävä ei vaan ehdi joka paikkaan. Vaikka ystävää kiinnostaisikin, hänellä voi olla muutakin tekemistä ja se on hyväksyttävä. Jos laskee koko elämänsä yhden ystäväkortin varaan, voi jäädä käteen Musta Pekka. On parempi kohdata totuus: ei jää niin todennäköisesti yksin, kun on useampi kaveri, joille soitella.

Kuva: Riza Nugraha

Kolmanneksi, aina ei jaksa katsella samaa naamaa. Pidemmän päälle joka ikisen vapaahetken yhdessä viettäminen alkaa nyppiä. Tulee ryppyjä ystävyyteen, eikä niitä hetkessä silotella. Liika on liikaa jopa ystävyydessä ja siksi on parempi välillä nähdä muitakin tyyppejä. Sitäpaitsi uusista tyypeistä saa lisää keskustelunaiheita ja niitä nyt ei voi koskaan olla liikaa.

Paras lähtökohta etsiä kavereita on se, että on jo kavereita. Kuten olen sanonut, voi yhden kaverin avulla etsiä niitä lisää. Kun on rehellinen ja sanoo, että kaipaisi lisää kavereita, reilu kaveri ei laita pahakseen vaan on jutussa mukana.

On helpompi tutustua uusiin ihmisiin, kun on turvaverkko jo olemassa, jos ei onnistukaan. Ja jos on jo kavereita, ei niin helposti takerru uuteen tuttavuuteen hukkuvan pakonomaisella kuristusotteella. Uuden kanssa voi ottaa rauhallisesti, tutustua hiljaksiin, sopivalla tahdilla. (Toisin kuin uuden kämppiksen kanssa, jollainen minulle muuten TAAS tulee tässä kuukauden päästä. Puhhuijaa…)

Mutta että niin! Hankkikaa lisää kavereita! Ellei niitä jo entuudestaan ole kylliksi, jolloin tilanne on tietysti mainio. Onko sinulla tarpeeksi kavereita? Montako kaveria on tapreeksi? Montako on liikaa?

PS. Sain todella haasteellisen Kysy Aliisalta -postin. Jos olet sosiaalipsykologi, tai muu ihmisen käyttäytymisen asiantuntija ja haluaisit ratkoa ongelmaa kanssani, ota yhteyttä osoitteeseen aliisainwonderland ( a ) gmail.com.

Helppokäyttöisiä erokliseitä

Jatketaan erojen maailmassa hetki, ne kun ovat nyt olleet tapetilla. Olipa kyse ystävyyssuhteesta tai parisuhteesta, joskus on pakko erota. Syitä on lukuisia, jokaiselle suhteelle omansa. Mikä tahansa ihmissuhteenlaji kyseessä onkaan, on kohteliasta antaa erolle joku syy.

Ei, korjaan. Ei ole kohteliasta vaan on armollista antaa erolle joku syy. On jopa parempi käyttää jotakin lukuisista kliseistä, kuin olla sanomatta mitään, kuin olla antamatta mitään syytä. Klisee antaa vastapuolelle edes jotain, millä asiaa prosessoida. Jos ei kerta kaikkiaan osaa sanoa toiselle mitään, voi eron tullessa tarttua johonkin näistä.

Olemme kasvaneet erillemme / olemme liian erilaisia

Suomennos: sinä otat minua hermoon niin monella tavalla, etten lasketuksi saa. Kuitenkin sanoissa on lohdullista pehmeyttä: olemme erilaisia, joten emme sovellu yhteen. Eroavuuksille kun ei kukaan mitään voi, joten on vaan parempi antaa olla ja mennä eteenpäin.

Haluan panostaa uraani / minulla on nyt aika paljon kiireitä

Suomennos: vietän mieluummin aikani vaikka viiskytasteisessa ravintolakeittiössä kuin kanssasi. Toisaalta, kuka loppujen lopuksi haluaa viettää aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa yhteisestä ajasta saa tapella? Elleivät molemmat ole yhtä kiireisiä, jolloin tätä kliseetä tuskin tarvitsee käyttää.

Sä ansaitset jotakin parempaa

Suomennos: minä etsin jotain ihan muuta. Tämä on todella ristiriitainen klisee, sillä jos toinen on ihastunut, hänen maailmassaan jättäjä on parasta mitä on. Tällöin hän todennäköisesti protestoi tätä väitettä vastaan. Samalla se on kuitenkin lause, joka yrittää jotakuinkin kertoa sille toiselle, että ”hei, oot hyvä tyyppi, mutta joku muu arvostaisi sinua enemmän”.

Kuva: cell 105

Mulla on nyt vaan sellainen vaihe / minä en etsi nyt mitään vakavaa

Suomennos: sinä et ole se, jonka kanssa haluan asettua aloilleni. Tämä voidaan sanoa kyllä myös vilpittömästi. Joskus huomaa olevansa toisen kanssa ihan eri sivuilla ja silloin on reilumpaa kertoa heti, ettei tämä nyt etene sinne, minne toinen toivoo. Klisee on helppo tapa tehdä tämä selväksi.

Tää ei johdu susta, tää johtuu musta

Suomennos: en todellakaan keksinyt mitä sanoisin, joten päästin suustani sanoja, joilla ei ole sisältöä. Mikä johtuu ja kenestä? Tämä on oikeastaan vain kiertoilmaus edelliselle kliseelle: sinä et kiinnosta minua tarpeeksi, joten en halua vakavoitua kanssasi, joten lähden nyt menemään. Tämä klisee ei kuitenkaan onnistu naamioimaan rumaa totuuttaan yhtä hyvin kuin ”sä ansaitset jotain parempaa".

Sä et ole se oikea

Tämä on ehkä ainoa klisee, jota ei saa käyttää. Tottahan se on, että jos on erottava, niin se toinen ei ole se oikea. Se on silti yksi niistä jutuista, joita ei vaan sanota ääneen. Käytä mieluummin mitä tahansa seuraavista: ”mä epäilen olevani homo”, ”saattaa olla, että olen raskaana toiselle”, ”mä näen sut vain ystävänä” tai ”mä haluan yrittää vielä eksäni kanssa”.

Ero ei ole ikinä siistiä tai mukavaa, mutta prosessi on kivuttomampi, jos toista ei jätä tyhjän päälle antamatta mitään tarttumapintaa siitä, missä mennään. Vai mitä mieltä sinä olet?

Ero tuli, mitä nyt tehdään?

”Alaxissa on taidettu kirjoittaa parisuhteista ja sellaisen etsimisestä jo joitakin merkintöjä, mutta onko yhtään kirjoitusta siitä mikä eteen kun parisuhde päättyy? silloin jos koskaan ihminen on yksin.” –Jyrik

Lupasin laittaa listalle ja sitten aloin miettiä, että miksi suotta laittaa listalle, kun voin kerran kirjoittaa asiasta vaikka heti. Näin siis teen. Kyllä näihin rakkauden kesiin aina erojakin mahtuu ja mikäs sen riistävämpää. Kun ihminen huomaa yhtäkkiä olevansa yksin, mitä siinä tilanteessa voi tehdä?

Kuva: Meg Wills

1) Sending out an SOS

Tee kuten Police ja pistä SOS menemään. Kerro, että nyt kävi näin ja että on vaikea paikka. Tosiystävät tulevat hätiin. Jokunen kaverikin todennäköisesti tarjoutuu olkapääksi, jäätelöseuraksi, oluttuopin vartijaksi tai muuksi vertaistueksi. Vaikea paikka on se, että tunnustaa oman hätänsä ääneen.

2) Älä jää tuleen makaamaan

Velloa saa ja pitää. Ainakin kuukauden saa velloa. Mutta sen jälkeen on tehtävä pari olennaista korjausliikettä. On noustava pystyyn ja lähdettävä ulos. Hakeuduttava ihmisten ilmoille, seuraan ja piireihin. Ei heti tarvitse jaksaa kaikkea ja kaikkia, mutta edes jotakuta vähän ja toisinaan. Ihmisten seura parantaa, vaikka itse istuisi enimmäkseen hiljaa. Sillä kun aikansa istuu ja on, tulee tilanne, joka vaan alkaa naurattaa ja nauraminen on jo puoli voittoa.

3) Ennaltaehkäise tyhjän puhelimen ongelma

Jos on päässyt käymään niin, ettei puhelimessa ole ketään kenelle soittaa, on tilanne kinkkinen. Tästä syystä painotan kaikkia onnellisessa parisuhteessa olevia soittamaan ystävilleen vähintään kerran viikossa. Ihan oikeasti. Koskaan ei tiedä mitä käy ja niitä ystäviä vaan tarvitsee ennemmin tai myöhemmin. Vaikkei eroaisikaan! Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä etsiä uusia kavereita, jos vahinko on jo tapahtunut. Niitä voi etsiä esimerkiksi näillä konsteilla.

4) Pidä huoli eronneesta ystävästä

Jos sinä et olekaan se eronnut osapuoli, vaan ystäväsi on, pidä toverista huoli. Toveri ei ehkä aluksi halua seuraa tai apua, mutta ennen pitkään kaipaa seuraa kyllä. Ole sitkeä, kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Ja ihan totta soita, sillä toisella ei ehkä ole voimaa soittaa, mutta arvostaa elettäsi kyllä.

5) Ajattele laajasti

Ihminen voi oikeasti joutua läheisyystyhjiöön tai seuravajeeseen. Silloin lamaantuu. Siksi kannattaa mennä kotikotiin viikonlopuksi kuuntelemaan äidin tai isän tauotonta puhetta ihan mistä tahansa. Saapahan päänsä täytteeksi muutakin kuin ne loputtomat yksinäiset ajatukset. Jopa sisarusten nahistelu voi olla parasta musiikkia korville. Lisäksi suosittelen katsomaan ympärille. Naapurin mummo kaipaa ehkä juttukaveria ja eronnut tarvitsee seuraa, ei aina tarvitse mennä merta edemmäs.

6) Ota pieniä askelia

Älä yritä enempää kuin jaksat ja mihin pystyt. Aluksi riittää, että lähetät tekstiviestin jollekulle, että saat kontaktin edes yhteen ihmiseen. Tai kommunikoi Facebookitse, tai jossain muussa yhteisössä. Rohkaistu ja pyydä joku, tai ehkä useampi, jonnekin. Ala rakentaa ympärillesi uutta turvaverkkoa.

Jotain muuta, mitä? Auttakaa te eroistanne toipuneet kanssamatkustajat pulmassa, josta minulla on hyvin vähän kokemusta!