Miksi katsoisit peiliin?

Me syytämme helposti toisiamme omasta tilanteestamme. Maailmaa on helppo syyttää, kosmista universumia sitäkin helpompi. Syyttävä sormi on kiva tökätä ihan mihin tahansa muualle, paitsi itseensä.

Itseensä on kuitenkin syytä mennä. Toki, toisinaan ihmisongelmat ovat itsestä riippumattomia. Kuitenkin valtaosassa tapauksista itse on ainakin osittainen syypää. Joskus kannattaisi pysähtyä arvioimaan, mikä ikävään tilanteeseen todella ja objektiivisesti ajatellen on johtanut.

Jos on aina yksinäinen, johtuuko se siitä, ettei pidä ainoatakaan ihmistä lähestymisen arvoisena? Hylkääkö kaikki yrittäjät? Onko tyly ja ikävä toisia kohtaan? 

Jos muiden ihmisten seura ahdistaa ja tekee olon tukalaksi, johtuuko se siitä, ettei osaa valikoida seuraansa paremmin? Suostuuko ihminen syyttä kynnysmatoksi? Eikö arvosta itseään tarpeeksi?

Kuva: Sarah G

Jos ihmissuhteet tuppaavat kariutumaan alkutekijöihinsä, johtuuko se siitä, ettei ole riittävän kiinnostunut toisesta? Vai liian kiinnostunut? Jyrääkö toisen yli? Vai eikö anna itsestään tarpeeksi? Eikö muista puhua?

Jos ei ole kuullut yhdestäkään ystävästä viikkokausiin, johtuuko se siitä, ettei ole itsekään soitellut? Onko kenties uusi parisuhde saanut unohtamaan ystävät? Onko laiminlyönyt ystäviään muuten?

Kaikilla on ongelma tai pari ihmissuhteissaan. Moniin niistä yritän keksiä ratkaisuja. Mutta ainoa asia, jota en voi kenenkään puolesta ratkaista, on asenne itse.

Minä olen liiallinen ystävärohmu, minkä seurauksena aika ei riitä kaikkeen ja siksi laiminlyön ihmisiä, joista pidän ja välitän. Se on minun heikko kohtani.

Mikä sinun heikko kohtasi on?