Maanantaina pohdittiin lukijalta tullutta pulmaa, jossa pitkä ja vankka ystävyyssuhde oli kaikista yrityksistä huolimatta ajautumassa päätepysäkille. AJ:n probleemat eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Hän nimittäin oli seuraavaksi alkanut nähdä enemmän muita kavereitaan, mutta pian havainnut, että heidän seuransa tuntuu enemmän rasitteelta kuin kaveruudelta. Kuitenkin ilman heitä hän olisi täysin yksin. Kumpi pahasta on pienempi?
Lähtökohtaisesti tarvitsemme ystäviä ja kavereita siksi, että ympärillämme olisi ihmisiä, joiden seurassa viihdymme ja joiden seurassa saamme olla omia itsejämme vikoinemme ja pulminemme. Kavereita tarvitsemme myös siksi, että on asioita, joita ei yksin voi tehdä tai joiden yksin tekeminen on tylsää. Toisinaan emme voi saada kaikkea samoilta ihmisiltä ja siksi tarvitsemme kaikenlaisia erilaisia kavereita. Jos on tilanteessa, jossa vanhat kaverit ovat aikojen saatossa ajautuneet ajatusmaailmallisesti kovin kauas, eivät he ehkä ole rentouttavinta ja terapeuttisinta seuraa. He voivat kuitenkin auttaa jälkimmäisessä eli seuran tarpeessa.
Sanoisin siis, että vaikka ihmisten kanssa on välillä epämukava olla, eivätkä maailmat täysin kohtaa, voivat nuo samat ihmiset olla oivallista seuraa esimerkiksi keilaradalle, sirkustapahtumaan tai ruoanlaittokurssille. Samalla on kuitenkin hyvä aktiivisesti etsiä ystäväkseen myös sellaisia ihmisiä, jotka mahdollistavat myös yhdessä hiljaa olemisen ja täysipainoisen kaveruuden, jossa molemmilla osapuolilla on hyvä olla. Koska tässä maailmassa on aika monta ihmistä, ei sellaisten löytyminen voi olla liikaa vaadittu.
Jos kuitenkin mitään yhteistä tekemistä ei löydy, näkeminen on aina epämukavassa hiljaisuudessa näennäisen sanomisen keksimistä ja näkemisen jälkeen huokaisee vain helpotuksesta, voi olla parempi heittäytyä hetkeksi tyhjän päälle ja etsiä suosiolla ihmisiä, joiden seurassa viihtyy. Joskus ihmisten näkeminen näkemisen vuoksi voi olla vain tuhoisaa, raskasta ja kuluttavaa, eikä se silloin puolusta paikkaansa. Mutta mistä ujo ja ihmisille hitaasti lämpenevä löytää kavereita? Tästä lisää perjantaina.
Kumman sinä valitsisit: yksinäisyyden vai epämukavan kaveruuden?
Mä olen monesti mieluummin reilusti yksin ja yksinäinenkin kuin hengaisin väkisin aavistuksen rasittavien tuttavien kanssa. Mutta joskus se yksinäisyyskin käy luonnon päälle ja rasittavat tuntuvat vähemmän rasittavilta.
VastaaPoistaSamoilla linjoilla kuin Hanna. Toivoisi tietenkin, että kaikille löytyisi niitä juuri itselle sopivia kavereita eikä kenenkään tarvitsisi rasittavina pitämiensä kanssa hengailla.
VastaaPoistaItselläni on ollut kaveruussuhde, jossa oli suorastaan vaikea olla, mutta josta en jonkin kummallisen velvollisuudentunteen vuoksi pystynyt irrottautumaan ennen kuin vasta kolmisen vuotta sitten.
Ko. henkilöllä oli / on jonkinsorttinen persoonallisuushäiriö, mikä toi kanssakäymiseen usein suorastaan ahdistavia piirteitä. Kyseinen henkilö käyttäytyi esim. erittäin omistavasti ja mustasukkaisesti, vaati jatkuvaa huomiota ja jos ei saanut, lähetteli syyllistäviä tekstareita ym.
Ei siitä kaveruussuhteesta enempää, mutta hänen kohdallaan oli pakko vetää tietyssä vaiheessa suhde poikki, kun homma meni niin överiksi. Onneksi ei ollut ainut kaveri, sillä tuntuu aika ikävältä ajatella, että olisi ollut pakko jatkaa olla tuollaisessa kaveruussuhteessa.
Toisaalta tämän mainitsemani ihmisen puolestakin on paha mieli, koska hänellä ei em. syistä ole tietääkseni koskaan ollut pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.:(
Sori, Aliisa, että puhuin vähän asian vierestäkin...
Minulla oli kerran kaveri, jota vihasin sydämeni pohjasta, mutta olin hänen kanssaan silti joka hetki.
VastaaPoistaValitsen mieluummin yksinäisyyden.
Tiina, ei haittaa mitään! Asiasta ja asian vierestä saa täällä puhua aina. :) Kuulostaa siltä, että teit ystäväsi kohdalla oikean ratkaisun. On tottakai hankala jättää joku, jolla ei ole paljon ystäviä muutenkaan, mutta jos toinen aiheuttaa itselle jatkuvasti pahaa mieltä, ei sellaistakaan tarvitse kestää. Elleivät asiat ratkea puhumalla ja muuttamalla, niin sitten ne eivät ratkea. Ehkä kyseinen kaveri löytää itselleen vielä sopivan yksilön ystäväkseen.
VastaaPoistaAnonyymi, miksi häntä vihasit?