Kilpailun voittaja! Viimein täällä!

Helle on varmaan sulattanut aivoni, koska unohdin ihan täyin koko kilpailun. No eipä hätä ole tämän näköinen, muistin sen nyt ja TADAA, olen valinnut voittajan. Kilpailussahan esititte ystävyysaiheisia kysymyksiä ja vastauksia Alaksin syntymäpäivän kunniaksi.

Kuva: Michael Reuter

Voittaja on junik! Junikin vastaus kysymykseen ”jos Jeesus vielä eläisi ja olisi ystäväni, mistähän sitä osais jutella?” oli: ”Ihan tavallisista asioista kuten vaikkapa: ’hei Jeesus, mistä leffoista sä tykkäät?’”. Vastaus kuvaa hyvin ystävyyden mutkattomuutta ja sitä, ettei ystävyyden tarvitse olla sen kummempaa, olipa ystävänä kuka tahansa. Vaikka sitten Jeesus.

Paljon onnea junik! Laitathan sähköpostiin (aliisainwonderland (a) gmail.com) osoitteesi, niin toimitan palkinnon perille. Palkinnoksihan lupasin Aikuiset ystäväni -kirjan –kirjan.

Kiitos kaikille muillekin kysyjille ja vastaajille! Oivalluksenne olivat erinomaisia. Ketjua saa jatkaa edelleen.

Kuusi vaihtoehtoa Facebookillesi

Facebookissa ovat kaikki. Ainakin melkein. Mutta se ei suinkaan ole internetkaikkeuden ainoa yhteisöpalvelu. Jos siis kaipaat muuta, tai kapinoit muuten vaan lärvikirjaa vastaan, minulla on sinulle ratkaisu tai jopa kaksi! Muun muassa:

Qaiku

Qaikussa seurataan kiinnostavan oloisia tyyppejä. Molemminpuolista seurantaa kutsutaan kontaktiksi. Pääasiallinen kieli ja kulttuuri on suomi. Viestit ovat 140 merkkiä, kommentit voivat olla rajattoman pitkiä. Myös kuvia voi linkittää. Qaikussa on lisäksi kanavia (kuten #juoksijat tai #vituttaa), joissa voi keskustella käsillä olevasta aihepiiristä. Haun avulla voi etsiä lisää kiinnostavia aiheita ja ihmisiä.

Twitter

Twitter muistuttaa Qaikua siten, että myös Twitterissä kommunikoidaan 140 merkin pituisin viestein. Twitter on kuitenkin maailmanlaajuinen ja siellä voi seurata yksittäisten, tavallisten ihmisten lisäksi julkkiksia, poliitikkoja, yrityksiä, bändejä jne. Etuna mahdollisuus yksityisviesteihin ja se, että Twitter ehdottelee lisää tyyppejä seurattavaksi.

Diaspora

Diaspora on vähän niin kuin Facebook, paitsi toistaiseksi ei yhtä tunnettu. Sinne pitää saada kutsu, mutta aina joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka on jo siellä. Kaikille Facebook-vastaisille Diaspora voi olla ratkaisu, joskin rehellisyyden nimissä se on vähän kankea ja hidas. Plussana se, että diasporan voi kytkeä esimerkiksi olemassa oleviin Facebook- ja Twitter-tileihin.

Kuva: Jürgen Fenn

Google+

Google plus on vasta tuloillaan, mutta se on tuloillaan kovaa vauhtia. Plussassa kontakteiksi lisätään ystävien lisäksi kiinnostavat persoonat ja ihmiset jaotellaan eri piireihin, joiden toimia voi seurata erikseen tai yhdessä. Pääpainon saa asioiden jakaminen: kuvat, linkit, videot, kuulumiset, kaikki jakoon vaan. Google+ on vasta kehitysasteella, mutta jääkää kuulolle!

YouTube, Flickr

Toisessa jaetaan kuvia, toisessa videoita, mutta kummasti niissäkin yhteisöllisyyttä vaan syntyy. Ihmiset katsovat toistensa tuotoksia, tykkäävät, kommentoiva, vastaavat ja alkavat hiljalleen tutustua toisiinsa. Yhtenä esimerkkinä suuresti tykkäämäni Charlie, jonka YouTube-ystävistä tuli hänelle ihan todellisia siis naamatusten tavattavia ystäviä. Aika paljon ihmisistä oppii vain katsomalla heidän ottamia kuviaan tai tekemiä videoitaan.

LinkedIn

Viimeisenä pääasiassa ammatilliseen verkostoitumiseen tarkoitettu LinkedIn, jossa lisätään ystävien lisäksi kontakteiksi niitä, joiden kanssa on tehty töitä tai käyty koulua. Kuitenkin LinkedInin voi valjastaa myös siten, että lisää nekin, joiden kanssa ehkä haluaisi tehdä töitä, joiden tekemisistä haluaisi oppia ja niin edelleen. Kontaktien myötä tutustuu uusiin ihmisiin ja siitä se sosiaalinen piiri laajenee.

Mitä yhteisöpalveluita sinä käytät? Oletko havainnut hyväksi?

Hyvä tulee hyvän luo

Eilen uimarannalla pitkällisten onnellisuutta käsitelleiden pohdintojen jälkeen tulimme seuraavanlaiseen lopputulokseen: hyvä tulee hyvän luo. Ystävyyden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän kylvää niitä ystävyyden tekoja, hymyjä ja pieniä huomaavaisia eleitä ympärilleen, sitä todennäköisemmin ihmisellä on ystäviä ja kavereita.

No onhan se nyt ihan loogista. Kuka haluaa olla hapannaamaisen, ympäristölleen mököttävän riidankylväjän kaveri? Ei kai kukaan halua olla ihmisen kanssa, joka suorastaan huokuu negatiivista asennetta ja energiaa?

Kuva: Jesslee Cuizon

Jotkut ovat luonnostaan sellaisia, että auttavat jokaista mummoa ja hymyilevät päivät pääksytysten. Sellaiseksi ei tietenkään tarvitse ruveta ehdoin tahdoin. Riittää, kun suhtautuu asioihin hitusen positiivisemmin, auttaa joskus mummoa tai pappaa ja hymyilee välillä, aina muistaessaan.

Parastahan tässä on se, että hyvästä kehkeytyy hyvänlainen oravanpyörä. Kun on ihana muille, muut ovat ihania itselle ja sitten on taas helpompi itsekin olla ihana muille ja sitä rataa.

Niin että menkää viikonlopun viettoon olemaan hyviä ja ihania!

”Osaisitko sä neuvoo?”

Nyt kohtaavat sukupolvet ja kulttuurit, suomen kieli, tavat ja tottumukset. Nyt sukelletaan syvälle käyttäytymisen syvimpään hermoon ja tutkiskellaan itseämme ja toisiamme. Nyt ollaan asian ytimessä ja ajan hermolla. Nyt puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä!

Oletteko koskaan panneet merkille, millä tavalla pyydätte apua kaupassa? Siis että sanotteko, että ”hei voisitko sä neuvoa” vai ”osaisitko auttaa, kun” vai ”viitsisitkö kertoa, että”? Kuuntelin nimittäin kerran sivusta, kun pari rautaista alansa ammattilaista valittivat keskenään, kuinka paljon heitä ottaa hermoon, kun ihmiset kysyvät, ”osaisitko auttaa”.

Heidän mielestään oli epäkohteliasta ja väheksyvää kysyä ”osaisitko auttaa” ihmiseltä, joka on koulutettu tietämään alastaan kaiken mahdollisen. No, eihän meistä kukaan koskaan kaikkea tiedä eikä valmiiksi tule, mutta ainakin teoriassa yksi voisi osata omasta alastaan lähestulkoon kaiken.

Kuva: The U.S. Army

Toinen sitten samaan hengenvetoon lisäsi, että ihan yhtä pahoja ovat kysymykset ”voisitko” tai ”viitsisitkö”, kun kyseessä on kuitenkin asiaan palkattu työntekijä. Että pakkohan sitä on voida ja viitsiä, halusi eli ei. Kolmas nyökytteli vieressä.

Minä jäin yksin omassa hiljaisuudessani miettimään, että millä tavalla sitä apua sitten pitäisi oikein pyytää? Vai pitäisikö sitä sitten lainkaan pyytää, olisiko parempi käskeä? Itse kokisin, että ”osaisitko auttaa” ei lainkaan kyseenalaista työntekijän ammattitaitoa, vaan on lähinnä kohtelias muoto. Mutta onko se sitä?

Ymmärrän kyllä, että joku on opiskellut ensin viisi vuotta koulussa ja sitten itseopiskeluna koko lopun ikänsä jotain alaa. Sitten, kun joku tulee ja kysyy, että ”anteeks, mut osaisiksä sanoa, että mikä tämä on”, niin saattaahan se nyt hermoa kiristää. Mutta en usko hetkeäkään, että sen kysyjän itsensä tarkoitus on toisen osaamista vähätellä. Vai onko? Olenko minä vain sinisilmäinen hupakko?

Eli kun tässä nyt ihmiset kohtaavat toisiaan kaupassa, niin mitä ihmettä sitä oikein pitäisi sanoa sitten? Onko epäystävällistä vähätellä toisen osaamista tai halua auttaa?

BFF #4: Whaaat?

In the series of BeFriending Finland I explore and marvel some of the peculiarities of Finnish culture. Today’s topic is about our way of saying “excuse me”. You might also want to check out parts #1, #2 and #3!

Yesterday I, like the rest of the Finland, was still recovering from Juhannus. Juhannus is the midsummer’s festival, during which we just loose it. Imagine it yourself: for few days the sun does not set at all – at least in most parts of Finland. Those few nightless nights are definitely worth celebrating for!

While celebrating, one might get a little sidetracked during a conversation. Now, being a polite English speaking person, one would say “excuse me?” or like my favourite dialect in the world puts it: “pardon?”. But how do we do it? We say: “WHAT?” Sometimes I seriously think we must have the rudest language in the world…

Kuva: Martin Terber

Before you decide never to set your foot inside the borders of Finland let me assure you the tone of the word makes all the difference. In three cases out of four the tone is not rude at all. More likely “what” (“mitä?”) is said very quickly and with a light tone. Since it is a question, it sounds like a question.

But once again, like with please, it is very hard for us to get rid of the “what” while learning a new language. It took several weeks for me to learn to say “pardon” instead of "what" even though I was living in England and faced situations like that every day. That's how tightly the habit sticks with us.

So please give us some credit for trying, be patient and understanding. When a Finn says “umm… what?” what he’s really saying is ”excuse me, can you repeat that, I didn’t quite get it”.

Stay tuned for more, coming up next: a word or two about the Finnish women.

Tule, tule hyvä kakku…

Nykyaikaisiksi ihmisiksi me olemme edelleen melko taikauskoisia. Koputamme puuta, välttelemme tikapuiden ali kävelemistä ja lohduttaudumme sirpaleiden keskellä sanoen, että ne tuovat onnea. Juhannukseenkin liittyy taika jos toinenkin. Kummasti ne tuntuvat liittyvän jotenkin naimaonneen…

Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison.
(Toivottavasti se puoliso ei ole siellä kaivossa, lammessa tai lähteessä.)

Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.
(Mitä iloa on sulhosta, joka on jo kuollut?)

Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.
(Minulle on koko pieni ikäni väitetty, että savu seuraa sitä, joka on pienenä kiusannut lehmiä.)

Jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa ja ylittää seitsemän aitaa ja nukkuu kukat tyynyn alla, niin unessa näkee tulevan sulhasen/morsiamen.
(Miksei mulle ollut kukaan noista aidan ylittämisistä kertonut? Ilmankos eivät ole pelkät kukkaset toimineet.)

Kuva: Paul Williams

Neito voi kuunnella juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin kukahtaa, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna.
(Eli kannattaa viettää juhannusta paikassa, jossa ei ole käkiä.)

Kun juhannusyönä asettaa peilit vastakkain ja toiseen peiliin katsoo, näkee toisesta peilistä tulevan sulhasensa/morsiamensa.
(Ajatuksena hivenen pelottava… Tulee mieleen kauhuleffa tai pari)

Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.
(Vain Suomen suvessa tarvii nukkua sukat jalassa.)

Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.
(Kolmikulmainen pelto? For real?)

Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.
(No varmasti ainakin, jos joku sattuu paikalle.)

Kun juo itsensä juhannuksena kaatokänniin, soutaa keskelle järveä ja nousee kusemaan seisaaltaan, voi nähdä rannalla tulevan leskensä.
(Että viisaasti vesillä sitten, eiks juu?)

Erinomaisen hyvää juhannusta ja naimaonnea kaikille!

Toivoo Aliisa, vasemman jalan sukka jalassa väärinpäin

ps. Olisi kyllä kätevää olla irlantilainen, sillä Irlannissa kokon savun yli kolmesti hyppäämällä puhdistuu sekä synneistä että sairauksista. Melko nerokasta!

Seurassa: älä tuomitse

Juhannus tulee, seuramiehet ovat liikkeellä taas. Ja -naiset kans, ei tässä mitään sovinisteja olla. Niin, että pistetäänpä seuraava osa seuraihmisen työkalupakkia vireille. Päivän kuuma aihe kuuluu seuraavasti: älä tuomitse.

Niin kuin toivottavaa on, ihmisillä on yleesä rutkasti mielipiteitä. Koska ne ovat nimenomaan oman mielen piteitä, monet niistä riitelevät toisten ihmisten mielipiteiden kanssa. Keskustelua pidän kaikin puolin hyvänä, mutta kiivassävyinen tuomitseminen on syytä jättää aikaan tulevaan.

Tähän on erinomaisen päteviä syitä. Ensinnäkin kun astutaan toisen henkilökohtaisten näkemysten alueelle, pahoitetaan hyvin helposti mieli tai pari. Ihmiset suhtautuvat näkemyksiinsä usein hyvin suojelevasti ja ottavat tahtomattaankin itseensä. Vaikka asiat riitelevät ihmisten sijaan, jos haluat olla hyvää seuraa, et pahoita läsnäolijoiden mieltä tuomitsemalla.

Kuva: Sean McGrath

Toisekseen kannattaa ottaa huomioon, että tuomitessaan saattaa tehdä vahingossa itsestään ääliön, vaikka oma näkökulma olisi miten briljantti ja perusteltu. Seurassa, jossa jutut ja aiheet poukkoilevat alati ja joka on muutenkin altis ulkopuolisille häiriöille, voi keskustelu livahtaa uusille urille liian nopeasti. Jos ei ehdi esittää omia briljantteja perustelujaan, voi helposti käydä niin, että jyrkkä ja tuomitseva julistaminen jättää muille aivan väärän kuvan.

Olen ennenkin sanonut, että kun seura on iso, eikä kovin tuttu, kannattaa pysytellä selvillä ja tyvenillä vesillä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että esittää asiansa rauhanomaisesti ja sovitellen, vaikka kiivaasti erimieltä olisikin.

Vai oletko muka eri mieltä kanssani, hä? :D